Viikonloppu kului taas niin nopeasti. Tällä kertaa vietettiin se Jyväskylän päässä. Käytiin vähän remppaan liittyvillä ostoksilla ja rentouduttiin kämpillä. Myllyhaassa on nyt viime viikolla maalailtu seiniä, asenneltu kattopaneeleita ja tällä viikolla aloitetaan tapetointi ja jatketaan maalausta. En malta millään odottaa, että pääsen taas paikalle loppuviikosta. Kuvia remppaan liittyen luvassa siis loppuviikolla. :)
Tässä puolestaan kuvia yhdestä omasta projektistani, jota olen tehnyt teknisen työn sivuaineopinnoissa tänä lukuvuonna. Vinkkasinkin tästä projektista jo liitutaulupostauksen yhteydessä. ;) Viikko pari sitten sain sen valmiiksi ja tässä nyt hieman kuvia työvaiheista ja tietenkin valmiista huonekalusta. Ideana sivuaineopinnoissa oli siis tehdä jokin oma puuprojekti, jossa tulisi opeteltua eri puupuolen koneiden ja laitteiden käyttöä. Oman projektini lähtökohdaksi valitsin jälleen itselleni vieraan ja uuden tekniikan, sorvaamisen. Halusin opetella sorvaamaan ja päätin ottaa kunnolla haastetta ja sorvata itse pöydänjalat. Ei ehkä kuulosta niin vaikealta, mutta kun kaikista jaloista pitää saada vielä samanlaisetkin, on siinä haastetta kerrakseen, varsinkin vasta-alkajalle. Mitään kovin isoa pöytää en kokenut tarvitsevani, joten päätin tehdä sivupöydän, jonka voi laittaa vaikka nojatuolin kaveriksi ja joka toimii tarvittaessa myös istuimena.
Jalkojen jälkeen tein "sarjapalat", jotka yhdistivät pöydänjalat toisiinsa puutappien avulla. Kansilevyn tein liimapuulevystä. Liimapuulevyn tein myös itse sahaamalla ja höyläämällä raakalaudasta paloja, jotka liimattiin ja puristettiin kiinni toisiinsa. Pöytälevyyn halusin tehdä sydämen muotoisen reiän, jonka toteutin pylväsporakoneen ja puukkosahan avulla. Lopuksi kiinnitin kannen sarjapalojen avulla. Sarjapaloihin olin porannut ennemmin reiät ja näihin reikiin upotettiin ruuvit, joiden avulla kansi ruuvattiin kiinni sarjaan. Missään ei siis ole näkyvissä ruuveja.
Kansi puristuksessa |
Pintakäsittelyä vaille valmis! |
Aluksi ajattelin maalata pöydän luottovärilläni eli valkoisella, mutta sitten ehkä kevään ja pienen vanhan turkoosin lypsyjakkaran inspiroimana päätinkin maalata pöydän vaalean turkoosilla sävyllä. Lopputuloksesta tuli kyllä todella kiva ja onnistunut! :)
Lähikuvaa jaloista |
Pieni vanha jakkara, joka toimi pöydän inspiraation lähteenä. |
Ruukuissa oli myös kivat tekstit. |
Mukavaa viikon jatkoa! ♡
Taitavasti tehty jakkara! Voi että! Ihan kirvasi tuosta lapsuusmuistot mieleen! ♥ Mummulassa oli samanlainen! :)
VastaaPoistaKiitos! Aijaa, onpa hassu sattuma. :)
PoistaTulipas siitä hieno! Lypsyjakkara on aivan mahtava pari pöydällesi.
VastaaPoistaKiitos! :) Joo sopivat kyllä kivasti yhteen.
PoistaLuin ääneen kertomuksesi kuinka taitavasti olet aivan mykistyttävän kauniin pöydän saanut aikaiseksi omin käsin. Upea suoritus täydet kympit ja lämmin halaus, olet todella taitava ja tarkka! Pöytä sai myös sydämen joka on siihen kuin luotu<3 pikkuinen jakkara sydämineen sopii vierelle täydelleisesti ja helmililjat perhos ja korento ruukkinen sopivat myös hyvin pöydälle.
VastaaPoistaTodella kauniin sävyn valitsit pöydällesi, turkoosi on minunkin mieleeni.
Mahtavan Upea postaus ja vielä kerran Onnittelut!<3
Voi kiitos paljon! :) <3
PoistaÄääkks! Tosi ihant nuo purkit, tuollaiset haluaisin omallekin terassille tai ikkunalle. siis tosi kauniit! <3 Ja ihan suloinen tuo pieni jakkara! :)
VastaaPoistaJoo ne oli kyllä pakko ostaa, kun kaupassa näin. :) Niin kivat kyllä! <3
PoistaSiis WAU! Vitsit, että innostuin! Mäki haluun sorvaa. :D Tosin en osaa ees vasaraa pitää kädessä. :D Oikeesti mulla olis kässänopen opiskelupaikka Raumalla, mutta kun sinne on täältä meiltä niin pitkä matka, ja kun on jo äikän open ammatti taskussa ja työtä tarjolla, ni voi olla, että joudun luopumaan paikasta... Mut lisää tällasia inspiraatiojuttuja tänne! :)
VastaaPoistaRohkeesti vaan kokeilemaan! :D Tässä ei ees tarvittu vasaraa. ;) Voi olis varmasti ollut mielenkiintoista opiskella kässänopeks, mutta se reissaaminen on kyllä aika raskasta. Itte asun viikot Jyväskyläs ja sit reissataan Jyväskylän ja Etelä-Pohjanmaan väliä aina aika lailla vuoroviikonlopuin avomiehen kans ja kyllähän se aika raskasta on sekin kun matkaa on kans yli 200km. Mutta sulla on silti hyvä tilanne, kun on jo yks open ammatti ja töitäki tarjolla. :) Voihan sitä sit vielä myöhemmin opiskella lisää, jos siltä tuntuu. :)
Poista