Virkattu poni ja tiskirätit

Tässä jo jonkin aikaa sitten törmäsin Pinterestin ihmeellisessä maailmassa virkatun pienen ponin ohjeeseen. Näytin ponin kuvaa miehen kummitytölle, joka oikein mielellään halusi tällaisen virkatun "Mai lit" -ponin (My little ponyn). Hänellä oli myös tarkat värivaatimukset ponille. Sopivia lankoja olikin jemmassa, joten aloinkin jo samana iltana virkkaamaan ponia. 

Tein ponin tosiaan mallin mukaan, tosin silmät ja muut kirjailut tein omasta päästä. Ponilla siis kuului tosiaan olla noin suhteettoman suuri pää. Mielestäni se olikin ehkä jopa liian suuri, mutta tärkeintä oli, että ponin saaja oli oikein tyytyväinen Maili lit -poniinsa. Aiheesta innostuneena löysin kuitenkin myös oikeaa My little ponya muistuttavia virkkausohjeita, joita en tosin ole vielä päässyt kokeilemaan.

Samoista Novitan Puuvilla-bambu langoista tein myös ystäville, joiden luona olimme kesälomareissun aikana vierailemassa, tuliaisiksi tiskirätit. Yhden koeversion tein ensin myös itselleni. Tiskirättien ohjeen sovelsin eri blogeissa näkemistäni tiskiräteistä.

Rentoa loppuiltaa! ♡

Kissanpennut kasvavat hurjaa vauhtia

Blogissa onkin ollut nyt jonkin aikaa hiljaista. Kaiken muun kiireen keskellä blogi jäi hetkeksi etukäteen suunnittelemattomalle tauolle, mutta nyt taas yritän ehtiä tätä päivittämään. Postausideoita ja kuviakin on jo kertynyt jonoksi asti. :)

Nyt vihdoinkin lupailemiani kuvia kissanpennuista, jotka kasvavat ja kehittyvät hurjaa vauhtia. Niitä on mahtava seurata, kun ne oppivat joka päivä jotakin uutta. Hassua onkin, että joka päivä myös yleensä tietää, mitä uutta ne ovat sinä päivänä oppineet, sillä ne harjoittelevat tai toistavat juuri sitä uutta juttua koko päivän. Yhtenä päivänä esimerkiksi juostiin koko ajan peräkkäin ja seuraavana harjoiteltiin oikeaoppista väijymistä. Nyt pennut ovatkin jo kuusi viikkoa ja kaksi päivää vanhoja. Reviirikin on jo laajentunut koko alakertaan, mutta eniten ne leikkivät ja nukkuvat joko tuvassa tai makuuhuoneessamme. Vilinä on aikamoinen, kun pennut heräävät uniltaan leikkimään ja juoksentelevat ympäriinsä sekä painivat keskenään. Kaikki oppivat myös melkein heti sisäsiisteiksi, mitä nyt muutaman kerran tuli vahinko väärään paikkaan. Pennut eivät myöskään ole saaneet mitään tuhoa aikaan, vaikka vilkkaita ovatkin. Lisäksi ne suhtautuvat hyvin Kaneliin ja antavat sen olla rauhassa. Kaneli on myös päässyt hyvin sinuiksi pentujen kanssa. Ruokahalu pennuilla on myös melkoinen, onneksi penturuoka kelpaa minkä makuisena tahansa ja myös Martan ruoka kelpaa pennuille vallan hyvin, mikäli Martalta jotakin jää syömättä. Edelleen Martta silti myös imettää pentujaan, tosin se on kyllä selvästi vähenemään päin. 

Yhden pennuista pidämme itse. Tämän pennun nimesimme Hilmaksi. Muutkin neljä pentua on jo alustavasti varattu. Joten tällä hetkellä näyttää siltä, että kaikki ovat saamassa hyvän kodin. :)

Seuraavaksi kuvapläjäys pennuista muutamien viime viikkojen ajalta. Kuvia onkin kertynyt kissanpennuista todella paljon, mutta yritin valita tähän nyt joitakin parhaita ja kuvaavimpia paloja. :D

Lähdössä ensimmäiselle vierailulle pesän ulkopuolelle.

Ollaan me tästä jo aika lailla kasvettu.

Välillä purraan ja pusutellaan.

Pesässä nukkuminen vaihtui raapimispuun kolossa nukkumiseen, jonne me aina mennään kaikki viisi.

Martan opastuksella maistetaan ensimmäistä kertaa kissanruokaa, vedessä liotettuja napuja.

Pian jo siirryttiinkin keittiöön syömään.

Syödään myös äitikissan ruoka ja meidän ruokailutavoissa on ehkä hieman vielä parantamisen varaa..

Sitten otetaan nokoset milloin missäkin..

..lankakorissa saa oikein hyvät unet..

..kuten myös raapimispuun kolossa, jonne me ei tosin kaikki enää yhtä aikaa oikein mahduta..

..sohvallakin on oikein hyvä..

..kuten myös sylissä.

Osataan jo pestä itse itsemme ja toisemme, kuten kielestä näkyy, mutta..

 ..silti äitikissa ottaa meidät väkisin haliotteeseen ja pakkopesee meidät myös itse. 

Äitikissa on meille edelleen aika tärkeä.

Me ollaan myös jo aika hyviä matkimaan äitikissaa ja seuraamaan tarkasti sen esimerkkiä.

Kaneliin eli setä kaniinkin ollaan jo tutustuttu ja joskus makoillaankin vierekkäin.

 Sitten me taas väsähdetään uudestaan..

Huomenna lähdetään kohti Kajaania ja pikkuveljeni sotilasvalatilaisuutta.Se onkin nyt sitten viimeinen "kesälomareissu" jonnekin kauemmas tänä kesänä.

Oikein mukavaa ja rentoa loppuviikkoa! ♡