Vanhoja aarteita: Pappa-Tunturin huoltokirja, rekisterikilpiä ja kasvitaulu

Tällä kertaa pieni esittely parista uudesta, tai siis oikeastaan vanhasta, aarteesta. Ensiksi miehen aarre, tai no, aarteita nämä molemmat ovat molemmille, mutta ehkä ne nyt voi silti jakaa näin. :D Laatikon kätköistä tuli jotakin muuta etsiesssä vastaan Pappa-Tunturin huoltokirja. Miehen paappa on aikoinaan kyseisen mopon ostanut ja se on edelleen piharakennuksessa tallessa. Toimivakin se on. Mies sillä viime kesänä vähän ajelikin. Halusimme laittaa huoltokirjan jonnekin esille ja mikä olisikaan ollut sopivampi paikka kuin sohvapöydän laatikko, jossa oli jo ennestään vanhoja Pappa-Tunturin rekisterikilpiä.

Pappa-Tunturiksi nimitetään Tunturipyörä Oy:n valmistamia mopomalleja. Yhteistä näille malleille on mm. teräslevystä prässäämällä ja hitsaamalla valmistettu runko ja puhallinjäähdytteinen Puch-merkkinen moottori. Meillä on vuoden 1960 Tunturi Tuisku. Niitä valmistettiin vuosina 1959-1960 ja viimeiset kyseisen mallin mopot myytiin vuonna 1961. Mopo on ollut miehen paapalla kovassa käytössä, joten sekä mopolla, että huoltokirjalla on paljon tunnearvoa.

Vanhat rekisterikilvet eivät kuitenkaan ole, yhtä lukuunottamatta, peräisin tästä Pappa-Tunturista. Muut ovat äitini synnyinkodin naapurissa asuneen pariskunnan miehen moposta. Muistan hyvin elävästi, kun alle kouluikäisenä menin mumman ja paapan luona ollessani kyläilemään myös aina naapuriin. Pariskunnalla ei ollut omia lapsia ja he olivat jo silloin iäkkäitä. Molemmat ovat poistuneet tästä maailmasta jo aikoja sitten. Mutta muisto heistäkin elää nyt näissä rekisterikilvissä. 

Vanhat tavarat ovatkin mielestäni aarteita juuri niiden takana olevien tarinoiden, muistojen ja ihmisten vuoksi. 

Tästä päästäänkin sitten siihen toiseen tai oikeastaan kolmanteen aarteeseen. Joskus käy hyvä tuuri ja sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Näin kävi minulle viime viikolla. Erään koulun vanhoja opetustauluja oltiin laittamassa huutokaupattaviksi, joten ehdin ostaa opetustaulun ennen kuin ne menisivät huutokauppaan. 

Valitsin taulukasasta kasvitaulun, jossa on mustikka ja puolukka. Metsällä on erityinen merkitys minulle ja näitä molempia perisuomalaisia kasveja kasvaa itse asiassa myös meidän pihassa. Pidin myös juuri tämän taulun värimaailmasta.  

Tämä taulu on järjestysnumeroltaan 16 ja sen on toimittanut seminaarinjohtaja John Lindén. Taulun on maalannut Ebba Masalin, joka oli suomalainen taidemaalari, piirtäjä ja kuvittaja. Taulu on tehty kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapainossa Helsingissä vuonna 1914. Ikää taululla on siis aika lailla. 

Tämänkaltaisia opetustauluja on käytetty yleisesti 1800-1900 luvulla luokkahuoneissa havaintovälineinä. Taulujen avulla pyrittiin esittämään visuaalisesti asioita opettajan puheen ja oppikirjojen tekstin tueksi. Oppikirjoissa kun oli yleensä hyvin vähän kuvitusta. Opetustaulut on jäykälle pahville pohjustettuja monivärisiä painokuvia, jotka usein ovat myös täynnä yksityiskohtia. Taulun yläreunassa on naru, josta taulu ripustettiin luokan seinälle tai erityiseen telineeseen. 

Olen näitä vanhoja opetustauluja ihaillut jo pidemmän aikaa, mutta koskaan ei ole tullut sopivaa vastaan, enkä ole näitä kyllä kovin tehokkaasti myöskään etsinyt. Jokin näissä vanhoissa opetustauluissa viehättää, ehkä tulevalla ammatilla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. ;)

Taulu on tällä hetkellä eteisessä Singerin päällä, johon se väriensä kannalta sopiikin aika hyvin. Taulu on kuitenkin siinä vain väliaikaisesti, sillä laitamme sen yläkertaan työhuoneen seinälle. Sellaisia aarteita tällä kertaa.

Mukavaa uutta viikkoa! ♡