Myllyhaassa kaikuu jälleen tuttu tikitys

Tänään ajelin aamupäivällä Jyväskylään, jossa opinnot jatkuvat huomenna kahdeksan viikkoa kestävän opetusharjoittelun merkeissä. Tällä kertaa sain opetettavakseni viidennen luokan. Nyt alkaa siis myös tuttu ajeleminen vuoroviikonlopuin Jyväskylän ja Lapuan välillä. Harjoittelu ja muut opinnot vievät sen verran energiaa ja aikaa, että harkan ajan blogissa on todennäköisesti tavallista hiljaisempaa. Siitä tulikin mieleen, että tervetuloa vaan uudet lukijat! Mukavaa, että olette löytäneet tienne tänne. :)

Nyt taas kuitenkin asiaan, josta otsikko kertoo. Tässä elokuun aikana olen putsaillut maalia vanhasta kaappikellosta. Erivärisiä maalikerroksia kello on ajan mittaan saanut päälleen kunnioitettavat viisi. Nyt siis poistin kaikki vanhat maalikerrokset ja samalla oli kiva nähdä minkä värinen kello on ajan mittaan ollut. Tutkin myös, olisiko kellossa ollut esimerkiksi mitään koristemaalauksia, mutta niitä ei löytynyt. Kello on siis aina ollut yksivärinen. 

Alkutilanne

Maalinpoistoon käytin ensin maalinpoistoainetta, että sain poistetettua yhden kerroksen kerrallaan ja katsottua, olisiko kellossa koristemaalauksia. Koska mitään ei löytynyt, poistin lopun maalin lämpöpuhaltimen avulla. Monta päivää sain maalia poistella ennen kuin kaikki maali on hinkattu pois. Sitten hioin pintaa kevyesti hieomapaperilla ja lopuksi putsasin pölyt pois. Sitten vain kolme kerrosta valkoista maalia päälle ja valmista! :)

Maalinpoistoaineella maalikerrokset hilseilivät irti suhteellisen helposti, ainakin päällimmäiset niistä.

Maalinpoiston tein ulkona ja sitten kannoimme kellon yläkertaan maalattavaksi.

Kaappikellojen koristeet on kyllä uskomattoman taitavasti tehtyjä!

Kellon koneisto ei ole aivan yhtä vanha kuin kello, vaan se on jossain vaiheessa vaihdettu. Kellotaulua on myös aina tuunattu. Miehen isoisän äidillä oli tapana leikellä lehdistä kauniita kukkakuvia ja liimata niitä kellotaulun ympärille. Poistin viimeisimmät kukkakuvat, joita ei muuten olisi arvannut kelloa katsoessaan lehdestä leikatuiksi. Niiden alta paljastui joitakin hieman kukkamaisia kuvioita, mutta eipä niistä saanut juuri selvää, sillä sen verran oli liimaa päällä. No me päätettiin jatkaa perinnettä ja laitettiin kellotauluun uudet kukkakuviot.

Kaappikello on ollut Myllyhaassa aina samassa paikassa kiinni seinässä ja sinne se kiinnitettiin nytkin. Kello on tullut Myllyhakaan sen rakentaneen perheen mukana, joten se on siis vanhempi kuin itse talo. Tuntui kyllä hassulta kuulla kellon suhteellisen kova koputus taas pitkästä aikaa. Tikitys on itse asiassa sen verran äänekästä, että sen voi huomata puhelimen toiseen päähän, jos toinen puhuja on tuvassa. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa! ♡