Jotain uutta, jotain vanhaa: Liitutaulu ja vanhoja esineitä

Olin ajatellut hankkia jonkin kivan muotoisen ja kokoisen liitutaulun, johon saisi kirjoitella päivää piristäviä ajatuksia. Sopivaa vaan ei tullut vastaan, joten päätin tehdä sellaisen itse. Toinen sivuaineeni luokanopettajaopinnoissa on nimittäin tekninen työ. :) Kun sain ensimmäisen puuprojektini valmiiksi (tästä lisää myöhemmin, kunhan saan huonekalun vielä maalattua :P ) aloitin liitutaulun tekemisen. Sivuaineopinnoissa ideana on, että työhön tarvittavat materiaalit työstetään alusta asti itse, joten eikun raakalautaa oikohöylän ja tasohöylän läpi ja sitten vannesahalla sahaamaan siitä sopivan kokoiset kehykset. Kehyksiin tein myös viisteet taa, jotta takalevy (vanerilevy) voidaan upottaa kehyksiin. Halusin kehysten etupuolelle myös jonkin kivan yksityiskohdan, joten tein kehysten sisäreunoihin jyrsimellä pienen kuvioinnin. Sitten vielä kehykset liimaukseen, maali päälle ja valmista tuli! :) 

Nyt liitutaulu on juuri sopivan kokoinen ja näköinen. Se koristaa tällä hetkellä mummani itselleen 50-luvulla puusepällä teetättämää talonpoikaispöytää, jonka hän antoi minulle viime kesänä, kun se hänen mielestään sopi hyvin Myllyhakaan, ja niinhän se sopiikin! :) Pöytä onkin yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista esineistäni juuri alkuperänsä vuoksi. <3 Tällä hetkellä pöytä liitutauluineen on avomieheni vuokrakämpässä evakossa.

Kuvan vanha tuoli, kuten myös kappa, ovat Myllyhaan alkuperäisiä tavaroita

Pöydällä on myös Myllyhaan naapurissa sijaitsevassa erään pariskunnan yrityksessä, Punatulessa, valmistettu ihana vanilja tuoksukynttilä. Pariskunnan kynttilät ovat kaikki käsintehtyjä. Kynttilässä on kaunis vanhanaikainen etiketti ja sopivan mieto, ihana tuoksu. Kynttilät eivät Myllyhaasta ainakaan kesken lopu. Jos loppuvat, niin käydään ostamassa naapurista lisää. :)

Pöydän alla on vanha kappa, joka on Myllyhaan alkuperäisesineistöä. Talon rakentanut perhe on tuonut sen ja myös muita hyvin vanhoja esineitä mukanaan edellisestä kodistaan, joka sijaitsi aivan Myllyhaan lähellä. Edellinen koti oli siis Myllyhaan rakentaneen perheen rouvan synnyinkoti eli avomieheni äidinisänäidin koti.

Tällä hetkellä kapassa säilytetään kääpiöluppa Kanelin ruokia. Kappa on vanha viljamitta eli tällainen neliömäinen puuastia. Kiinnostavaa tietoa kapasta tai vanhoista mitoista ylipäätään on, että vuoden 1734 laki edellytti jo, että koko Ruotsin valtakunnassa (Suomi mukaan luettuna) oli käytettävä yhtäläisiä, kruunun leimalla varustettuja mittoja. Virallinen tarkastaja siis tarkasti kapan ennen käyttöönottoa ja kruunasi kapan vahvistaen näin mitan oikeellisuuden. Jos kauppias käytti muunlaisia mittoja, ne oli lain mukaan takavarikoitava ja lyötävä rikki. Tarkkaa on näköjään kaupankäynti ennen ollut. :) Myöhemmin kappoja käytettiin perunan myynnissä. Tässä kapassa on tosiaan kruunuleimoja joka sivulla, joten se oli tuohon aikaa virallinen mitta. 

Sitä, miksi kapassa on kaksi eri vuosilukuleimaa, en tiedä. Olisikohan mitan oikeellisuus tarkastettu myöhemmin uudestaan, ehkä.

Tästäkään merkinnästä en ole täysin varma, mutta se tarkoittaa luultavasti, että tämän kapan tilavuus on 1/6 T eli 1/6 tynnyriä. Tynnyri oli myös entisajan virallinen mittayksikkö.